Pikselikukkia

 

Olen ollut pitkään kiinnostunut lasten askarteluun tarkoitetuista muovisista Hama-helmistä. Helmiä asetellaan alustalle ja lopuksi sulatetaan yhtenäisiksi levyiksi. Tekotavassa on sama logiikka kuin esim. ristipistotyön tekemisessä. Olenkin käyttänyt apuna kirjonnan cad-ohjelmaa työpiirrosten tekemisessä.

Pienenä tyttönä päiväkodissa rakastin ylitse kaiken laatikkoa, jossa oli eri värisiä lasihelmiä. Nyt tehdessäni kukkatauluja, minut valtasi sama riivaava tunne, että ”sopiskohan toi ton viereen?” jne.

Helmi-intoon liittyy myös lapsuusmuisto alakerrassamme asuneesta miehestä, jonka työhuoneella vierailin. Mies istui lattialla ja hänen ympärillään oli kasoittain pieniä värillisiä lasikuutioita, maailman kaikki ihanat värit olivat paikalla. Kulta ja hopea palojakin oli tuhansittain. Päättelin, että hän leikkii lasipaloilla, ihan niinkuin itsekin tein lasihelmillä tarhassa. Ihailin kovasti häntä, upea aikuinen, vaikkakin hieman outo. Vasta aika paljon myöhemmin selvisi, että kyseessä ei ehkä ollutkaan pelkkä leikki, sillä mies kokosi johonkin julkiseen tilaan tulevaa seinän kokoista mosaiikkiteosta.

Nyt vielä vanhempana olen alkanut epäillä, josko kuitenkin oli kyseessä leikki. Leikkikö mies vai tekikö työtä?

Työt ovat olleet esillä ”Leikkimökki”-näyttelyssä Voipaalan taidekeskuksessa 11.3.-21.4.2003.

 

 
| Etusivu | Edellinen | Seuraava

Copyright M. Ahlgrén 2010