Terveisiä täältä jostakin! - kuvataidetta sängyssä eli sarja piristäviä peitteitä laitoksessa asuvien vanhusten iloksi

 

Vuonna 2003 mietin työkseni kuinka piristää laitoksessa asuvien vanhusten arkipäivää tekstiili- ja ympäristötaiteen keinoin. Kohteena minulla oli iso espoolainen hoivakoti Aurorakoti. Erityisen koskettava ryhmä olivat Aurakodin psykogeriatrisen osaston liikuntakyvyttömät vanhukset.

Aurorakodin asukashuoneiden valkoisia seiniä koristavat valkoiset ilmoitustaulut. Seiniin ei saa kiinnittää muuta. Teoksen ajatuksena on piristää vuodeasukkaiden arkipäivää tarjoamalla heille kuvia sänkyyn.

Koetin asettua vuodepotilaan asemaan ja kuvitella mitä haluaisin, jos minä viettäisin kuukausia sängyssä. Mietin myös millaisen kuvamaailman avulla tavoittaisin näiden noin 80-vuotiaiden vanhusten maailmaa. Heistä suurin osa on ihan tavallisia espoolaisia, jotka eivät välttämättä kotona asuessaan olleet mitään kulttuurin suurkuluttajia. Jollain tavalla halusin tervehtiä heitä, antaa heille jotakin mukavaa. Minua vaivasi myös ajallinen ulottuvuus, sillä monet vastaanottajista ovat dementoituneet ja palanneet ajassa taaksepäin. Monen tekijän yhteensulaumana tuli mieleeni käyttää vanhoja postikortteja, arjen kuvataidetta. Kuva-aiheiden ja värimaailmojen kautta toivon voivani tavoittaa näitä ihmisiä.

Peitteiden aiheina ovat 1900-luvun alkupuolen postikortit. Silloin nämä nyt vanhukset ovat olleet lapsia tai nuoria. Ajatuksena on myös ”antaa lupa” vaipua lapsuuteen ja menneisyyteen, olla pakottamatta heitä enää tähän päivään.

Peitteiden tekniikaksi valitsin tilkkutyötekniikan, joka usein koetaan kotoisaksi, ei kovin korkeakulttuuriseksi.

Peitteissä käytin kankaita, jotka ovat monen vuosikymmenen ajalta ja saattavat kuosiensa ja väriensä avulla tuoda muistikuvia menneistä ajoista.

Peitteet (3 kpl) ovat koko osaston yhteiskäytössä. Hoitajat voivat tuoda jonkin peitteistä potilaalle päiväksi ja näin tarjota vaihtelua myös tuntoaistille.

Teos saa merkityksensä olosuhteista, joihin se on tehty. Peitteet ovat ilmeeltään selkeästi taide-esineitä ja ne ovat ”outoja” sairaalan potilashuoneessa. Uusi lähestymistapa on tarjota jokin taidetapahtuma yksityisesti yhdelle potilaalle, henkilökohtaisesti. Uutta on myös se, että taide-esineen saa omaan sänkyynsä lähelle itseään, kosketeltavaksi.

Osan teoksesta muodostavat neuvottelut osaston johtajan ja henkilökunnan kanssa, joissa on sovittu peitteiden käyttämisestä ja huoltamisesta osastolla.

     

 

     
     
 
     
| Etusivu | Edellinen | Seuraava

Copyright M. Ahlgrén 2005